Judon otteet ja otetaistelu – mitä vastustajasta kannattaa kirjata

Ensimmäisen vihjeen vastustajasta näkee jo ennen kuin kumpikaan on saanut otetta – kumpi jalka on edessä ja kummalla kädellä hän lähtee hakemaan otetta. Migi vai hidari? Siitä riippuu, onko asetelmanne samanpuoleinen (ai-yotsu) vai vastakkainen (kenka-yotsu), ja se taas vaikuttaa siihen, mihin suuntaan hänen heittonsa lähtevät ja mistä sinun kannattaa tarttua. Heitto alkaa otteesta, ja otetaistelu – judon kielellä kumi-kata – on se osa ottelua, jonka seurajudokakin voi oppia lukemaan.

Samat kilpakumppanit tulevat vastaan aluemestaruuskisoissa, SM-kisoissa ja leireillä vuodesta toiseen, ja samat randoriparit joka viikko. Jos hävisit jollekulle otetaistelun kerran, seuraavalla kerralla olisi hyvä tietää miksi. Siihen riittää muutama ottelun jälkeen kirjoitettu rivi. Ei siksi, että kirjoittaminen sinänsä toisi voittoja, vaan siksi, että pelkän muistin varassa jäljelle jää helposti vain lopputulos. Juuri tähän vastustajakirja on tarkoitettu – säilyttämään havainnot edellisestä kohtaamisesta siihen asti, kun sama nimi kuulutetaan taas samalle tatamille.

Otetaistelun painoarvoa tukee myös tutkimus. Groningenin yliopiston ja Groningenin yliopistollisen sairaalan Suzan Schoof, Froukje Sliedrecht ja Marije Elferink-Gemser kävivät systemaattisessa katsauksessaan läpi 23 tutkimusta siitä, mitkä ominaisuudet erottavat eritasoisia judokoita toisistaan (International Journal of Sports Science & Coaching, 2024). Vahvaa näyttöä oli siitä, että otetaistelun piirteet erottelevat tasoja, ja korkeamman tason judokoita luonnehti kyky heittää vastustaja ja vaihdella tekniikkaa. Katsaus on tehty lahjakkuuksien tunnistamisen näkökulmasta ja kokoaa havainnoivia tutkimuksia, eikä se kerro, mikä ote kannattaa ottaa. Se antaa syyn seurata otetaistelua tarkasti, mutta ei reseptiä.

Migi vai hidari – ja mitä siitä seuraa

Kirjaa ensin puoli. Oikeakätinen judoka (migi) hakee yleensä oikealla kädellä kaulusta ja vasemmalla hihaa, oikea jalka edessä; vasenkätinen (hidari) tekee saman peilikuvana. Kirjoituskäsi ei kerro tätä, sillä moni oikeakätinen ihminen ottelee hidarina. Kun tiedät hänen puolensa ja omasi, tiedät myös asetelman – ai-yotsu, kun olette samalla puolella, ja kenka-yotsu, kun toinen on migi ja toinen hidari. Asetelma kannattaa merkitä joka ottelusta erikseen. Jos jompikumpi vaihtaa puolta kesken ottelun tai seuraavaan kisaan mennessä, asetelma vaihtuu, eikä sitä voi yhden ottelun perusteella lyödä lukkoon.

Otteen puolen ja hyökkäyksen puolen suhdetta on myös mitattu. Granadan yliopiston Javier Courel-Ibáñez tutki yhdessä Granadan, São Paulon ja Nišin yliopistojen kollegoidensa kanssa huipputason miesten ja naisten 242 ottelua kahdestatoista maailmanranking-pisteitä jakaneesta turnauksesta (International Journal of Performance Analysis in Sport, 2014). Hyökkäys otteen puolelle eli samalle puolelle, jolla hyökkääjän oma ote oli, liittyi suurempaan todennäköisyyteen tehdä pisteitä ja voittaa ottelu, ja tulos raportoitiin sukupuolesta ja painoluokasta riippumattomaksi. Tehokkain yhdistelmä oli hyökkäys otteen puolelle kenka-yotsussa, etenkin kevyimmissä sarjoissa. Myös ai-yotsussa otteen puolelle tehdyt hyökkäykset sekä hyökkäykset tilanteesta, jossa vain hyökkääjällä oli ote, liittyivät voittamiseen. Aineisto on havainnoivaa ja huipputasolta. Siitä ei voi johtaa sääntöä ”hyökkää aina otteen puolelle”, eikä se kerro todennäköisyyksiä sinun seuraavasta ottelustasi. Oma päätelmämme on vaatimattomampi – kirjaa, kummalla puolella vastustajan ote on, kummalle puolelle hän hyökkää ja osuvatko nämä yhteen. Kirjaa myös asetelma, koska se muuttaa sitä, mitä ”sama puoli” merkitsee kummallekin ottelijalle.

Mihin hän tarttuu ensin?

Otetaistelu alkaa ensimmäisestä otteesta ja siitä, kummalla kädellä se otetaan. Vaihtoehtoja on lopulta vähän – hiha, kaulus, korkea kaulus, kahva hartian yli, selkäote, ristiote ja vyö silloin, kun säännöt sen sallivat. Järjestys ja käsi kertovat silti paljon. Kirjaa myös, mitä hän tekee sinun otteillesi – irrottaako hän ne heti, rikkooko ja hakee uuden vai antaako niiden olla – ja hyökkääkö hän jo yhden käden otteesta vai vasta, kun molemmat kädet ovat kiinni. Entä ajoitus? Hyökkääkö hän heti otteen saatuaan vai pitääkö kahden käden otetta pitkään, ennen kuin mitään tapahtuu?

Otetaistelua koskevasta tutkimuksesta on myös koottu yleiskuva. São Paulon yliopiston kamppailulajien tutkimusryhmän Daniel Brandão Kashiwagura ja Emerson Franchini kävivät kartoittavassa katsauksessaan läpi 41 tutkimusta, jotka oli julkaistu englanniksi vuoden 2020 loppuun mennessä (Revista de Artes Marciales Asiáticas, 2022). Käytetyin ote oli kaulus ja hiha, yleisin asetelma kenka-yotsu. Kokeneemmat judokat pitivät puvusta kiinni lyhyemmän ajan ennen hyökkäystä, ja miehet, etenkin raskaissa sarjoissa, pitivät otetta pidempään ja käyttivät enemmän puolustavia kaulus-kaulus-otteita. Katsaus toteaa myös, että nykysäännöillä ote on heiton edellytys. Havainnot tulevat enimmäkseen huipputason havainnoivista tutkimuksista ja kuvaavat ryhmien taipumuksia, eivätkä ne ole sääntö kenestäkään yksittäisestä vastustajasta. Sinulle ne ovat vertailukohta. Kirjaamisen arvoista on se, missä juuri tämä vastustaja poikkeaa niistä – hyökkääkö hän heti ensimmäisestä otteesta, pitääkö kahden käden otetta pitkään vai ottaako epätavallisen otteen (selkäote, ristiote, vyö), ja mitä hän sillä tekee.

Mitä hän heittää ja mihin suuntaan?

Tokui-waza eli lempitekniikka on se, jonka kaikki muistavat. Kirjaa sen lisäksi suunta – eteen vai taakse ja kummalle puolelle – sekä se, millä heitto valmistellaan. Mikä liike tai harhautus tulee ennen sitä? Millä hän jatkaa kombinaatiota, jos ensimmäinen heitto ei mene läpi? Hyökkääkö hän samalle puolelle, jolla hänen otteensa on? Ja mitä tapahtuu epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen – pudottautuuko hän kilpikonnaan, nouseeko heti pystyyn vai jääkö hakemaan vastaheittoa?

Suuntien merkityksestä on vanhempi vertailu. São Paulon yliopiston Emerson Franchini ja kollegat vertasivat kunkin painoluokan parhaita mitalisteja muihin mitalisteihin vuosien 1995–2001 MM-kilpailuista ja olympialaisista (Perceptual and Motor Skills, 2008). Kärkiryhmässä oli 17 judokaa, vertailuryhmässä 16. Kärkiryhmä teki pisteensä useammalla eri heittotekniikalla ja useampaan suuntaan, ja tekniikoiden määrä sekä suuntien vaihtelu korreloivat voittojen ja pisteiden kanssa. Tutkimus on vuodelta 2008, koskee vain huipputason mitalisteja, on havainnoiva ja edeltää useita sääntömuutoksia. Se kertoo, miksi suunta on kirjaamisen arvoinen, ei sitä, mitä nykysäännöillä tai seuratasolla tapahtuu. Käytännössä ero on silti selvä – yhteen heittoon yhteen suuntaan valmistaudutaan toisin kuin kolmeen heittoon kolmeen suuntaan.

Mattojudo, varoitukset ja ottelun loppu

Matossa riittää, että kirjaat sen, mitä näit. Mitä kääntöä hän hakee, kun sinä olet kilpikonnassa? Minkä sidonnan, kuristuksen tai käsilukon hän ottaa, kun saa tilaisuuden – vai jääkö hän odottamaan matea eli tuomarin keskeytystä? Se, joka on pystyssä aktiivinen mutta matossa passiivinen, on eri vastustaja kuin se, joka toimii päinvastoin.

Merkitse samaan kohtaan varoitukset (shido), sekä hänen että omasi, ja syy niin kuin itse sen ymmärsit – passiivisuus, valehyökkäys, kielletty ote. Sääntöpykäliä ei tarvitse kirjata, sillä ne muuttuvat. Myös ottelun loppu kannattaa merkitä – miten hän otteli viimeisellä minuutilla ja mahdollisella jatkoajalla (golden score). Lisäsikö vai vähensikö hän hyökkäyksiä, ja vaihtuiko ote?

Oma osuus ja se, mitä et tiedä

Vastustajasivun tärkein rivi kertoo usein sinusta. Missä hävisit otetaistelun? Hakiko hän aina sen otteen, jota sinä et saanut? Mistä oma varoituksesi tuli, ja milloin olit itse passiivinen? Ja mikä toimi edes kerran? Yksikin onnistunut hyökkäys on vastaesimerkki ensivaikutelmalle, ja se kannattaa kirjata siinä missä tappiokin.

Kirjoita tekoja, älä mielentiloja. ”Lopetti hyökkäämisen ensimmäisen pisteen jälkeen” on havainto, ”pelkäsi” ei ole. Samasta syystä toistuva kuvio on hypoteesi, ei ominaisuus. Kaksi uchi-mataa samaan suuntaan ei vielä tarkoita, että kolmaskin tulee samaan suuntaan.

Merkitse aina, mistä tieto on – omasta muistista, videolta vai valmentajan kertomana. Jätä tyhjäksi kohdat, joita et muista. Älä keksi määriä äläkä prosentteja; ”useita kertoja” on rehellisempi kuin ”neljä kertaa”, jos et laskenut. Jos ottelusta on video, tarkista siitä ainakin ne tilanteet, joihin suunnitelmasi nojaa. Muistitutkimus antaa syyn kirjata varhain, mutta se ei anna tuntirajaa yksittäisen ottelun unohtumiselle. Kirjaa silloin, kun ehdit ja osaat vielä kuvata tapahtumat.

Viisi kohtaa ottelun jälkeen

Yksikään edellä mainituista tutkimuksista ei selvittänyt, parantaako muistiinpanojen tekeminen judotuloksia. Alla oleva viiden kohdan pohja ja kahden kokeilun raja ovat käytännön ehdotuksiamme, eivät tutkimustuloksia.

• Tilanne. Kilpailu ja ottelun numero tai randori, vastustaja, sarja, kumpi oli migi ja kumpi hidari eli asetelma, ja mistä tieto on (muisti, video, valmentaja).
• Otteet. Ensimmäinen ote ja käsi, mihin se tarttui, mitä hän teki sinun otteillesi, hyökkäsikö yhden vai kahden käden otteesta ja kuinka nopeasti otteen jälkeen.
• Hyökkäykset ja matto. Heitot ja niiden suunta, valmistelut ja kombinaatiot, hyökkäsikö hän otteen puolelle, mitä epäonnistuneen yrityksen jälkeen tapahtui, mitä hän teki matossa.
• Oma osuus. Missä hävisit otetaistelun, varoituksesi ja passiivisuutesi, ja mikä toimi kerran.
• Seuraava kokeilu. Kaksi muutosta ja kummallekin ehto, jonka täyttyessä luovut siitä.

Tyhjä kohta ja ”en muista” kelpaavat. Jos hahmottelet tilanteen käsin paperille tai pudotat sovelluksen kaavioon nastan, kirjoita luonnoksen viereen tai nastaan, mitä siinä kohdassa tapahtui. Pelkkä piste ei ole muistiinpano.

Keksitty esimerkkimerkintä

Esimerkki on kokonaan keksitty, ei sovelluksen käyttäjätietoa eikä tutkimusaineistoa. Se näyttää vain kirjoitustavan.

Tilanne. ”Aluemestaruuskisat Lahdessa, päivän toinen ottelu, alle 73-kiloisten sarja. Vastassa Tuomas H., ottelimme kerran aiemmin. Hän on hidari, minä migi, eli kenka-yotsu. Muistista ja seurakaverin kännykkävideosta, jossa näkyy ottelun loppupuoli. Määriä en laskenut.”

Otteet. ”Tarttui ensin oikealla kädellä oikeaan hihaani, sitten vasemmalla yläkautta korkealle kaulukseen. Hyökkäsi melkein heti, kun toinen käsi oli kiinni.”

Hyökkäykset ja matto. ”Lähes aina vasen uchi-mata eteen. Kun puolustin kumartumalla eteen, tuli ko-uchi-gari. Molemmat hänen vasemmalle puolelleen, samalle puolelle kuin ote. Epäonnistuneen uchi-matan jälkeen pudottautui kilpikonnaan ja odotti matea. Ei yrittänyt matossa mitään.”

Oma osuus. ”Hain joka kerta ensin kaulusta, ja hän vei hihan. Varoitus passiivisuudesta, niin sen ainakin ymmärsin. Oma o-uchi-gari pelkästä kaulusotteesta oli kerran lähellä pistettä, eli hyökkäykseni eivät olleet toivottomia.”

Kokeilu A. ”Haen ensin hihan ja estän hänen oikeaa kättään saamasta otetta, sitten hyökkään aikaisin jo yhden käden otteesta. Luovun, jos hän alkaakin ottaa ensin kauluksen, tai jos omat hyökkäykseni tulevat niin hitaasti, ettei niillä ole merkitystä.”

Kokeilu B. ”Kun hän pudottautuu kilpikonnaan, yritän yhden harjoitellun käännön. Jos hän nousee heti tai tuomari keskeyttää nopeasti, säästän voimat pystyotteluun.”

Käy kokeilut läpi valmentajan kanssa ennen seuraavaa kohtaamista ja päivitä sivu ottelun jälkeen. Muutama muistettu tilanne on vihje, joka pitää tarkistaa, ei todennäköisyys.

Tarkista suunnitelma jo ottelun alussa

Kaksi kokeilua riittää suunnitelmaksi. Katso ensimmäisistä otteenhauista, toistuuko sama kuvio – hakeeko hän saman hihan samalla kädellä – ja muuta suunnitelmaa, jos hän on vaihtanut puolta tai sarjaa tai jos et itse pystykään toimimaan suunnitellusti. Merkintä kuvaa viime kertaa, ei tätä ottelua.

Kun vastustajakirjassa on sivu muutamasta vastustajasta, vertaa sivuja keskenään. Jäätkö ilman hihaa kaikkia hidareita vastaan vai vain yhtä? Tuleeko varoitus passiivisuudesta aina samassa vaiheessa ottelua? Vertailusta syntyy yksi täsmällinen kysymys, johon voi hakea vastausta randorissa tai uchi-komi-harjoituksissa. Pyydä treenikaveria ottamaan sama ote samalla kädellä ja katso, mitä silloin ehdit tehdä. Mattotilanteet voi purkaa samalla tavalla kuin BJJ-treenimuistiinpanoissa tapahtumaketjut – lähtötilanne, mikä ote katosi, mihin päädyttiin. Reflektiotutkimus liittää oman toiminnan pohdinnan urheilijan tasoon, mutta se ei osoita, että kirjoittaminen sinänsä parantaisi tuloksia.

OpponentBook sisältää maksuttoman vastustajakirjan. Judossa siihen kuuluu ottelualueen kaavio, johon voit pudottaa nastoja, sekä nimetyt positiot ”Pystyssä — otetaistelu” ja ”Kuzushi (tasapainon horjutus)”, ne-wazan sidonnat (kesa-gatame, yoko-shiho-gatame, kami-shiho-gatame, tate-shiho-gatame, ura-gatame) ja ”Ne-waza — kilpikonnapuolustus”. Positio ja paikka kaaviossa ovat eri havaintoja. Synkronoidut merkinnät tallennetaan yhdistämääsi omaan tallennustilaan, eikä OpponentBook säilytä kirjasta kopiota tilitietokannassaan. Kun pyydät itse tekoälykäsittelyä, sen tarvitsema sisältö kulkee OpponentBook-palvelimien kautta tekoälypalvelun tarjoajalle. Valinnainen päästä päähän ‑salaus (E2EE) estää tallennuspalvelun tarjoajaa lukemasta salattuja merkintöjä; kuvat, videot ja tallennuspalvelulle näkyvät tiedostojen metatiedot jäävät suojan ulkopuolelle. Missä muistiinpanot ovat ja kuka niitä käsittelee, on selitetty erikseen.

Aloita tänä iltana. Palauta mieleen viimeisin ottelusi tai randorisi ja kirjoita ylös ensimmäinen ote, jonka vastustaja otti – käsi ja kohta – sekä se, mitä siitä seurasi. Merkitse, mitä et muista varmasti. Se on jo vastustajasivun ensimmäinen rivi.