Nyrkkeilyn taktiikka – näin luet vastustajaa ja valmistaudut uusintaotteluun

Suomen kehissä samat vastustajat tulevat vastaan yhä uudelleen salikisoissa, kansallisissa turnauksissa ja SM-kisoissa, ja sparrikumppanit ovat samat viikosta toiseen. Kun sama vastustaja osuu kohdalle toisen kerran, taktiikka rakentuu sen varaan, mitä hänestä viimeksi näit. Tarkkaile ensin viittä asiaa: missä asennossa hän ottelee ja vaihtaako hän sitä, millainen suojaus hänellä on ja mitä hän tekee jabillaan, mitkä lyönnit ja vastaiskut osuvat, mihin hän liikkuu kehässä, kun häntä painostetaan, ja mikä muuttuu erästä toiseen. Kirjaa sen jälkeen, miten itse ottelit, ja valitse kaksi asiaa, joita kokeilet seuraavalla kerralla.

Ottelun jälkeen mieleen jää helposti vain tulos ja pari iskua. Muutama rivi heti ottelun tai sparrin jälkeen riittää korjaamaan sen. Kirjoittaminen ei sinänsä tuo voittoja, mutta vastustajakirjaan jäävät talteen ne yksityiskohdat, jotka muuten katoavat ennen seuraavaa kohtaamista.

Oikeakätinen vai vasenkätinen – ja kumpi saa etujalkansa ulkopuolelle?

Aloita asennosta, koska se vaikuttaa kaikkeen muuhun. Kirjaa, otteleeko hän oikeakätisessä vai vasenkätisessä asennossa (southpaw, oikea jalka edessä) ja vaihtaako hän asentoa – ja jos vaihtaa, niin milloin: osuman saatuaan, köysissä vai ottelun loppupuolella. Merkitse myös oma asentosi, sillä asetelma vaikuttaa koko otteluun – kun oikeakätinen ottelee vasenkätistä vastaan, asennot ovat vastakkaiset (englanniksi open stance), ja sama asento molemmilla on englanniksi closed stance.

Vastakkaisissa asennoissa etukädet kohtaavat, ja kumpikin yrittää saada oman etujalkansa toisen etujalan ulkopuolelle. Kirjaa, kumpi sai etujalkansa ulkopuolelle ja mitä siitä seurasi, sekä se, missä etukädet kohtasivat. Yhden ottelun perusteella asentoa ei voi pitää varmana, sillä vastustaja voi tulla seuraavaan otteluun toisessa asennossa.

Vasenkätisistä ottelijoista on myös laaja tutkimus. Manchesterin yliopiston Thomas Richardson ja R. Tucker Gilman kävivät läpi yli 13 800 ammattinyrkkeilijän ja vapaaottelijan tiedot (Scientific Reports, 2019). Kätisyyden merkkinä käytettiin nyrkkeilijän asentoa sellaisena kuin se oli kirjattu BoxRec-tietokantaan. Vasenkätiset olivat aineistossa selvästi yliedustettuja ja menestyivät keskimäärin paremmin. Miesnyrkkeilijöillä tämä näkyi sekä voitettujen otteluiden osuudessa että BoxRec-luokituksessa. Naisnyrkkeilijöillä luokitus oli korkeampi, mutta voitettujen otteluiden osuus ei ollut. Aineisto koskee ammattilaisia eikä amatöörejä, ja se perustuu tietokannan merkintöihin. Kirjoittajat huomauttavat itse, ettei asento aina kerro kätisyyttä. Tuhansien ottelijoiden keskiarvo ei myöskään kerro mitään yksittäisestä vasenkätisestä vastustajasta, eikä tutkimuksesta saa neuvoja siihen, miten sellaista vastaan otellaan. Käytännön päätelmä on meidän omamme – vastustajan asento ja mahdolliset vaihdot kuuluvat sivun ylälaitaan, samoin omat tuloksesi vasenkätisiä ja oikeakätisiä vastaan. Juuri asetelma tekee ottelusta hankalan.

Suojaus, etäisyys ja jabi

Katso seuraavaksi suojausta. Onko se korkea, käyttääkö hän Philly shell- tai peekaboo-suojausta, pitääkö hän käsivarsia ristikkäin vai käsiä matalalla? Miten hän puolustautuu – väistää sivulle tai U-väistöllä, torjuu, poimii iskut hanskoihin ja käsivarsiin, astuu taakse vai ottaa kiinni? Ja mistä kohtaa suojaus aukeaa?

Kirjaa sitten etäisyys. Haluaako hän otella pitkältä etäisyydeltä eli suoraetäisyydeltä, puolietäisyydeltä vai lähietäisyydeltä? Jabi eli etukäden suora kertoo paljon. Tekeekö hän sillä pisteitä, mittaako etäisyyttä vai harhauttaako? Näpäyttääkö hän vain hanskaasi, vai lyökö hän jabin kahdesti peräkkäin? Aloittaako hän itse, vai odottaako hän sinun lyöntiäsi ja vastaa siihen?

Pitkän etäisyyden merkityksestä kertoo MM-tason aineisto. Philip Davis kollegoineen (Combat Sports Performance, Essex, Englanti) analysoi videolta vuoden 2013 sääntömuutosten jälkeisistä MM-kilpailuista 50 ottelua, joissa otteli 60 miesnyrkkeilijää (Journal of Strength and Conditioning Research, 2018). Voittajat löivät ensimmäisessä erässä enemmän suoria lyöntejä ja enemmän etukäden suoria, saivat kolmannessa erässä kaikkiaan enemmän lyöntejä perille ja löivät toisessa ja kolmannessa erässä vähemmän ohi. Kirjoittajien tulkinnan mukaan huipputason amatöörinyrkkeily oli siirtynyt pitkälle etäisyydelle – lyötiin suoria, puolustettiin enemmän ja liikuttiin kehässä enemmän. Ennen vuotta 2013 näkyi heidän mukaansa enemmän lähietäisyyden koukkuja. Aineisto koskee huipputason miehiä yksissä MM-kilpailuissa, tutkimus on havainnoiva ja muutoksen tulkinta on tutkijoiden oma. Kyse ei ole seuratason kokeesta, eivätkä nykyiset säännöt välttämättä ole samat kuin silloin. Omiin merkintöihin tästä voi ottaa kaksi asiaa. Kirjaa etäisyys (suora-, puoli- tai lähietäisyys) ja se, mitä hän tekee jabilla ja takakäden suoralla. Katso lisäksi, muuttuuko hänen osumatarkkuutensa tai lyöntimääränsä erästä toiseen.

Mitkä lyönnit osuivat ja mitkä menivät ohi?

Kirjaa lempilyönnit ja -sarjat sekä se, lyökö hän päähän vai vartaloon. Tärkeimmät rivit syntyvät kuitenkin tilanteista. Mitä hän lyö, kun hänen lyöntinsä menee ohi? Entä kun häneen osuu? Millä hän vastaa jabiisi tai takakäden suoraasi? Ja mitkä sinun lyönneistäsi osuivat?

Lyöntien määrä yksin kertoo vähän. Edith Cowanin yliopiston ja Australian urheiluinstituutin (Australian Institute of Sport) Emily Dunn kollegoineen analysoi videolta 26 huipputason miesnyrkkeilijän ottelut vuoden 2015 Australian mestaruuskilpailuista (PLOS ONE, 2017). Painoluokat olivat 64, 69 ja 75 kg, ja ottelut käytiin kolmena kolmen minuutin eränä kymmenen pisteen järjestelmällä. Voittajat saivat osumaan suuremman osan lyönneistään kuin hävinneet (33 % ja 23 %), ja heidän lyönneistään meni kokonaan ohi pienempi osuus (17 % ja 27 %). Lyöntien kokonaismäärä, puolustus ja iskujenvaihtoon kulunut aika olivat voittajilla ja hävinneillä samaa luokkaa. Osumatarkkuuden ja liikkumistavan perusteella 85 % otteluiden lopputuloksista luokittui oikein. Aineistossa on 26 huipputason miestä yksistä kansallisista mestaruuskilpailuista. Tutkimus on havainnoiva ja kuvaa, miten tuomarit tuolla järjestelmällä pisteyttivät, eikä tulos päde sellaisenaan kaikkiin kilpailuihin. Muistiinpanoista se ei sano mitään. Siitä voi silti päätellä, että kannattaa kirjata, mikä osui ja mikä meni ohi, eikä vain sitä, kuinka paljon kumpikin löi.

Mihin hän liikkuu, kun painostat?

Toistuvan kuvion huomaa usein helpoimmin siitä, miten hän liikkuu kehässä. Painostaako hän vai liikkuuko hän? Mitä hän tekee, kun sinä painostat? Mikä on hänen kiertosuuntansa – vasemmalle vai oikealle sinusta katsottuna? Kirjaa, mitä köysissä ja kulmissa tapahtuu. Missä hän jää jumiin ja miten hän pääsee sieltä pois – sivuaskeleella, kääntymällä vai ottamalla kiinni? Kannattaa myös kirjata, milloin tilanteet päätyvät sitomiseen ja kumpi teistä ottaa ensin kiinni.

Suunta kannattaa kirjoittaa aina omasta näkökulmastasi. ”Kiersi vasemmalle” on myöhemmin epäselvä, ”kiersi köysiä pitkin minun vasemmalleni” ei ole.

Mikä muuttui erien välillä?

Kolmen erän ottelussa vastustaja voi olla kuin eri nyrkkeilijä ensimmäisessä ja kolmannessa erässä. Kirjaa, miten lyöntimäärä, osumatarkkuus, suojaus, sitominen ja liikkuminen muuttuivat. Kirjaa myös, mitä valmentaja sanoi kulmassa erätauolla, jos muistat sen.

Dunnin aineistossa sitomiseen ja alas laskettuun suojaukseen kului toisessa erässä enemmän aikaa kuin ensimmäisessä, ja kevyt pomppiva liikkuminen väheni. Tutkijat tulkitsivat tämän voimien jakamiseksi, eikä muutos ratkaissut otteluiden tulosta. Merkintään kuuluu se, mitä hän teki, ei tulkinta hänen voimistaan. ”Kädet tulivat alas iskujenvaihtojen jälkeen” ja ”otti kiinni aina, kun pääsin lähelle” ovat havaintoja. ”Väsyi” tai ”pelkäsi” ei ole.

Tulos, oma nyrkkeily ja se, mitä et tiedä

Kirjaa tulos niin kuin se kuulutettiin – yksimielinen päätös, hajaäänipäätös tai keskeytys. Pistekortteja ei kannata rakentaa muistista uudelleen, eikä sääntöpykäliä tarvitse kirjata, sillä säännöt ja arvosteluohjeet muuttuvat.

Tärkein osa sivusta koskee usein sinua itseäsi. Missä sinuun osui? Mitä toistit, vaikka se ei toiminut? Mikä omista lyönneistäsi osui edes kerran? Yksi onnistunut lyönti on vastaesimerkki ensivaikutelmalle, ja se kuuluu merkintään siinä missä tappiokin.

Merkitse joka kohtaan, mistä tieto on – omasta muistista, videolta vai valmentajalta. Jätä tyhjäksi se, mitä et muista, äläkä keksi määriä tai prosentteja. ”Useita kertoja” on rehellisempi kuin ”neljä kertaa”, jos et laskenut. Toistuva kuvio on hypoteesi, ja myös poikkeukset kannattaa kirjata. Jos ottelusta on video, tarkista siitä ainakin ne tilanteet, joihin suunnitelmasi nojaa. Muistitutkimus antaa syyn kirjata ajoissa, mutta ei tarkkaa tunti- tai päivärajaa sille, milloin yksittäinen ottelu unohtuu.

Viisi kohtaa ottelun tai sparrin jälkeen

Chesterin yliopiston Edward Thomson ja Kevin Lamb havainnoivat 92 englantilaista amatöörinyrkkeilijää yhdessätoista painoluokassa kahdella kilpailutasolla, alueellisella ja kansallisella (International Journal of Performance Analysis in Sport, 2016). Ottelut olivat tiheätempoisia – noin 25 lyöntiä ja 10 puolustusliikettä minuutissa. Korkeamman tason nyrkkeilijät sekä löivät että puolustautuivat useammin, ja voittaminen oli yhteydessä runsaaseen hyökkäämiseen ja vähäiseen puolustamiseen. Painoluokan vaikutus oli epäjohdonmukainen. Tutkimus on havainnoiva, se koskee englantilaisia amatöörejä ja kertoo yhteydestä, ei syystä. Se ei neuvo, miten mitäkään tyyliä vastaan otellaan. Se on silti ainoa tässä käytetyistä tutkimuksista, jossa on mukana myös alueellisen tason nyrkkeilijöitä. Kirjoittajat ehdottavat, että tulevissa tutkimuksissa huomioitaisiin muun muassa vastustajan taso ja ”tyyli”. Tyyli taas on juuri sitä, mitä vastustajan sivulle kirjataan.

Mikään edellä mainituista tutkimuksista ei selvittänyt, parantaako muistiinpanojen tekeminen nyrkkeilijän tuloksia. Alla oleva viiden kohdan pohja ja kahden kokeilun raja ovat omia käytännön ehdotuksiamme, eivät tutkimustuloksia.

• Tilanne. Kilpailu ja kierros tai sparri, vastustaja, painoluokka, molempien asennot, tulos niin kuin se kuulutettiin ja mistä tiedot ovat.
• Asento, suojaus ja etäisyys. Asento ja vaihdot, suojaus, etäisyys, jolla hän haluaa otella, ja mitä hän tekee jabillaan.
• Lyönnit ja kehä. Lempilyönnit ja -sarjat, vastaiskut ja kohteet, mihin hän liikkuu painostettuna, köydet, kulmat ja sitominen sekä muutokset erästä toiseen.
• Oma nyrkkeily. Missä sinuun osui, mitä toistit ja mikä osui.
• Seuraavat kokeilut. Kaksi muutosta ja kummallekin ehto, jonka täyttyessä luovut siitä.

Kohdan saa jättää tyhjäksi tai merkitä epävarmaksi. Jos piirrät kehän paperille tai pudotat sovelluksessa nastan kehäkaavioon, kirjoita merkin viereen tai nastaan, mitä siinä kohdassa tapahtui – pelkkä merkki ei kerro myöhemmin mitään.

Keksitty esimerkki: välierä vasenkätistä vastaan

Esimerkki on kokonaan keksitty. Se ei perustu sovelluksen käyttäjätietoihin, oikeaan otteluun eikä tutkimusaineistoon, vaan havainnollistaa vain kirjoitustapaa.

Tilanne. ”Kansallinen turnaus, 75 kg:n välierä, kolme erää. Vastassa Elmeri N., jonka kanssa sparrasin kerran seurojen yhteissparreissa. Hän vasenkätisessä asennossa, minä oikeakätisessä, eli vastakkaiset asennot. Lähteet: oma muisti, valmentajan kommentit erätauoilla ja Ilmarin puhelinvideo toisesta ja kolmannesta erästä. Lyöntejä en laskenut. Tulos kuulutettiin: voitto hajaäänin Elmerille.”

Asento, suojaus ja etäisyys. ”Mittasi etäisyyttä kahdella peräkkäisellä jabilla. Kun astuin sisään suoraa linjaa, hän osui vasemmalla suoralla.”

Lyönnit ja kehä. ”Kun painostin, hän kiersi köysiä pitkin minun vasemmalleni ja pääsi joka kerta ulos samaa reittiä. Samalla hänen etujalkansa päätyi aina minun etujalkani ulkopuolelle. Kolmannessa erässä hän otti kiinni aina, kun pääsin lähelle, ja kädet tulivat alas iskujenvaihtojen jälkeen.”

Oma nyrkkeily. ”Seurasin häntä suoraa linjaa ja kävelin päin hänen vasenta suoraansa. Etujalkani jäi hänen etujalkansa sisäpuolelle. Jabini vartaloon osui toisessa erässä kahdesti, eli hän ei ollut koskematon.”

Kokeilu A. ”En seuraa häntä suoraa linjaa, vaan astun ennen lyöntiä katkaisemaan hänen pakoreittinsä minun vasemmalleni ja yritän saada etujalkani hänen etujalkansa ulkopuolelle. Luovun tästä, jos hän alkaa kiertää toiseen suuntaan tai jos vasen suora osuu minuun yhä askeltaessani.”

Kokeilu B. ”Pidän jabin vartaloon mukana ja lyön sen perään päähän, kun hänen kätensä tulevat iskujenvaihdon jälkeen alas. Luovun tästä, jos kädet pysyvät tällä kertaa ylhäällä tai jos vasen suora tulee yhä jabini yli.”

Käy kokeilut läpi valmentajan kanssa ennen seuraavaa kohtaamista, harjoittele niitä pistehanskoilla ja valmentajan valvomassa sparrissa ja päivitä sivu seuraavan ottelun jälkeen. Muutamasta muistetusta iskujenvaihdosta ei voi laskea todennäköisyyksiä – ne ovat vihjeitä, jotka tarkistetaan seuraavassa ottelussa.

Pitääkö vanha kuvio yhä paikkansa?

Suunnitelmaksi riittää kaksi kokeilua. Katso ottelun alussa, pitääkö vanha kuvio yhä paikkansa – kiertääkö hän edelleen samaan suuntaan ja mittaako hän yhä etäisyyttä kahdella jabilla. Muuta suunnitelmaa, jos hän on vaihtanut asentoa, painoluokkaa tai tyyliä tai jos oma toteutuksesi ei vastaa suunniteltua. Sivu kertoo viime kerrasta, ei siitä, mitä tänään tapahtuu.

Lue sivu valmentajan kanssa ja valitse toistuvasta kuviosta yksi tarkka asia, jota harjoittelette pistehanskoilla tai sparrissa. Valvotussa sparrissa voit pyytää sparrikumppania matkimaan vastustajan tapaa, johon haluat valmistautua, esimerkiksi vasenkätisen jabia tai samaa ulospääsyä köysistä. Kun vastustajakirjaan kertyy sivuja useammasta vastustajasta, vertaa niitä keskenään. Kävelitkö suoraa linjaa kaikkia vasenkätisiä vastaan vai vain yhtä? Tutkimus liittää oman toiminnan pohdinnan urheilijan tasoon, mutta se ei osoita, että kirjoittaminen itsessään parantaisi tuloksia.

OpponentBook-sovelluksen vastustajakirja on maksuton. Nyrkkeilyssä siihen kuuluu kehäkaavio, jossa näkyvät köydet, punainen ja sininen kulma sekä kaksi neutraalia kulmaa. Kaavioon voit pudottaa nastan mihin tahansa kohtaan, valita sille tyypiksi ”Toimi”, ”Ei toiminut”, ”Vaarallinen” tai ”Taipumus” ja kirjoittaa siihen muistiinpanon. Nimettyjä positioita nyrkkeilyssä ei ole. Vastustajan profiilissa on valinnaiset kentät otteluasennolle (”Vasen jalka edessä (orthodox)”, ”Oikea jalka edessä (southpaw)”, ”Vaihtava”), suojaukselle, hänen suosimalleen otteluetäisyydelle (”Pitkä etäisyys”, ”Puolietäisyys”, ”Lähietäisyys”), ulottuvuudelle ja painoluokalle. Synkronoidut merkinnät tallennetaan yhdistämääsi omaan tallennustilaan, eikä OpponentBook säilytä kirjasta kopiota tilitietokannassaan. Kun pyydät itse tekoälykäsittelyä, sen tarvitsema sisältö kulkee OpponentBook-palvelimien kautta tekoälypalvelun tarjoajalle. Valinnainen päästä päähän ‑salaus (E2EE) estää tallennuspalvelun tarjoajaa lukemasta salattuja merkintöjä, mutta kuvat, videot ja tallennuspalvelulle näkyvät tiedostojen metatiedot jäävät suojan ulkopuolelle. Erillisessä kirjoituksessa kerrotaan tarkemmin, missä muistiinpanot ovat ja kuka niitä käsittelee.

Käy tänä iltana läpi viimeisin ottelusi tai sparrisi. Kirjoita pariin riviin, mitä vastustaja teki jabillaan ja mihin hän liikkui, kun painostit, ja valitse niiden perusteella kaksi asiaa, joita kokeilet seuraavalla kerralla.